Ei turisti vaan Dubliner

Huomenna tulee täyteen kaksi viikkoa asumista ja elelemistä Dublinissa. Hassua ajatella kuin paljon on ehtiny nähdä kaupunkia, elämää ja uusia ihmisiä siinä ajassa. Harvoin on päiviä, jolloin ei tapaa uutta ihmistä, joten kaikkien nimiä on mahdoton enää muistaa.

Tiistain tervetuliais juhla meille erasmus-opiskelijoille

Koulua alkoi kunnolla viikon alussa ja tämän viikon olemme käyneet osallistumassa eri kursseilla ja ens viikolla pitäis tehdä lopulliset valinnat. Suunnittelin jättäväni kaikki kurssit perjantailta, jotta mahdollinen reissaaminen onnistuisi paremmin, mutta perjantain matikka ja liikunta tuntuivat liian mielenkiintoisilta jätettäväksi. Toinen mahdollinen harkittava vapaapäivä olisi ollut maanantai, mutta silloin on filosofiaa ja sosiologiaa, joiden luennoitsijat ovat aivan mahtavia. Toisin sanoen koulua on ma-pe joka päivä, vaikken sitä suunnitellut.

Koulumatkat DART-junalla ovat menneet oikein mukavasti, kun lukee kirjaa samalla. Matka kestää 15 minuuttia, joten Pieni lankakauppa(Kiitos Viivi!) etenee hitaasti, mutta varmasti. Blackrockin asemalta kouluun on matkaa vielä 10 min puiston läpi tai tietä pitkin 15 min. Asema on merenrannassa, joten matkoilla on hauskaa seurata missä meri on missäkin aikaa. Siinä rannassa siis vuorovesi näkyy melko selkeästi. Tiistaina ennen koulua oli laskuvesi, joten kävin rannassa kävelemässä merenpohjassa. Aseman vierestä menee ylikulkusilta, jonka kautta pääsee helposti näköalapaikalle, josta on portaat vielä merenpohjalle. Portaat olivat tosin epätasaiset ja korkeat, joten lyhyt mekko päällä kiipeäminen oli hieman hankalaa. Oli hassua kävellä merenpohjassa simpukoiden ja muiden äyriäisten päällä, kenkien alla vaan rapisi. Tosin välillä tuli pakollakin mieleen, ettei simpukat hirveästi ehkä tykkää kun niiden päällä kävellään kuivalla maalla. Mutta ensimmäisiä kertoja elämässäni pääsen näkemään oikean vuoroveden, Suomessa kun sitä ei hirveästi erota.

Viime sunnuntaina täällä oli hurlingin Irlannin liigan loppuottelu, joten kadut olivat täynnä kelta-mustia tai sini-keltaisia. Lauantai-iltana baarissakin sain kuulla siitä että sunnuntaina pitäisi pukeutua sini-keltaiseen. Tosin taisin todeta siihen, että ne on Ruotsin värit, joten en voi pukeutua sini-keltaiseen edes hurlingin takia. Ottelun takia keskustassa oli normaalia sunnuntaita enemmän ihmisiä niin kaupustelijoita kuin lippujen metsästäjiä. Melkein joka kadun kulmassa oli joku mies huutamassa, onko kellään ylimääräistä lippua otteluun. Kahden maissa vilinä keskustassa hiljentyi ja kaikki menivät areenalle tai pubiin katsomaan peliä. Itse katsoin peliä telkkarista pari minuuttia ja nopealtahan se näytti. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa pitempääkin Irlannissa suosittua peliä, mutta sunnuntai oli muuttopäivä itselläni hostellista toiseen lähemmäs Dart-asemaa. Toinen Irlantilainen pallopeli on gaelilainen jalkapallo eli irkkujalis. Kaksi meidän koulun vaihtaripoikaa kävi kokeilemassa sitä tällä viikolla koulun joukkueen harjoituksissa ja Nicolai yritti selittää jälkeenpäin sääntöjä meille muille. Ainut mitä lajista ymmärsin oli, että se on sekoitus rugbya, jalista, käsipalloa, lentopallo ja vähän korista. Sekavaa...

"kisajuna"

jopa hotellin sisäänkäynti sai uuden värityksen

Keskiviikkona meillä oli koulun aloitusbileet ja olimme ensin omien juomien kanssa koululla ja sen jälkeen tulimme keskustaan juhlimaan lisää. Koululla oli hassua huomata kuinka ylipukeutuneita olimme irlantilaisiin verrattuna. Siis kirjaimellisesti ylipukeutuneita. Meillä oli monella mekko tai hame päällä, mutta alla mustat sukkahousut, jos helma oli yhtään lyhyempi jo kylmyyden takia. Irlantilaiset tytöt olivat pukeutuneet mekkoihin, jotka eivät todellakaan jättäneet paljon arvailujen varaan. Helma peitti juuri ja juuri kriittiset paikat, jalassa oli 10-15cm korot ja naamassa meikkiä runsaasti. Ja tämä oli siis kaikilla tytöillä pukeutumiskoodina. Oli siinä meillä vaihtareilla puheenaihetta loppuillaksi. Tosin tällainen pukeutuminen on normaalia täällä klubeilla ja sitä näkee viikonloppuisin joka paikassa. Irlantilaiset kutsuvat kuulemma tyttöjä nimellä slapper.

Eramus-vaihtareita koululla

Vähän myöhemmin illalla keskustassa

Hostellielämä on jatkunut nyt kaksi viikkoa ja olen oikesti alkanut tykkäämään tästä. Viime sunnuntaina vaihdoin Avalon Housesta Jacob's Inniin, koska Avalonista oli liian pitkä matka Dart-asemalle. Nykyinen hostelli on pari minuuttia päärautatieasemasta, josta myös Dart kulkee. Edellisessä hostellissa olin 12 sängyn sekahuoneessa, jossa suurin osa oli miehiä ja nykyisin 10 sängyn naishuoneessa. Täällä olenkin tavannut paljon uusia tuttavuuksia ja eilenkin kävimme grilli-illassa muutaman huonekaverin kanssa. Myöhemmin kävimme vielä pubissa isommalla porukalla, jolloin meitä oli 2 suomalaista, 2 saksalaista, 2 yhdysvaltalaista ja 1 itävaltalainen. Samassa huoneessa on siis toinenkin suomalainen vaihtari etsimässä huonetta Dublinista. Lisäksi huoneessamme asuu uusi-seelantilainen maailmanmatkaaja, joka on töissä Dublinissa. Tällä hetkellä nainen on asunut hostellissa samassa huoneessa kolme kuukautta ja asuminen jatkuu edelleen. Nainen on kuitenkin jossain vaiheessa kuulemma ehkä etsimässä asuntoakin täältä. Hostellielämä on kuitenkin alkanut kiehtoa minuakin jossain määrin, ja olen alkanut pohtia olisiko kovin paha asua kolme kuukautta hostellissa. Olisipa ainakin uusi kokemus ja asuminen täällä on helppoa. Ainut mitä joudun tekemään on vaihtaa lakana silloin tällöin jos haluan. Lisäksi hintaan kuuluu kaikki mahdollinen aamiainen mukaanluettuna ja ainut josta joutuu maksamaan extraa on pesukone ja kuivausrumpu, jotka maksavat 6 euroa yhteensä. Joten sekään ei ole paha jos parin viikon välein pitää pestä koneellinen pyykkiä. Itse asiassa hostelliasuminen on halvempaa kuin monissa asunnoissa huoneen vuokraaminen. En vaan olisi ikinä kuvitellut, että viiden vuoden yksinasumisen jälkeen asuminen 10 sängyn hostellihuoneessa kiehtoisi näin paljon :) Siitäkin huolimatta tänään olen menossa katsomaan paria huonetta ja huomenna yhtä, joten pitää nyt katsoa mitä asumiskuvioita vielä keksin.