Eläimellistä menoa

Koska irkkuopiskelijoilla on school experience week eli ovat seuraamassa kouluilla opetusta, on tällä viikolla vapaa-aikaa ollut liiaksikin. Meillä vaihtareilla tää viikko tarkoitti tietty sitä ett koulua on tällä viikolla vaan tiistaina ja torstaina kaks tuntii, jos sitäkään. Oon siis oikeesti joutunu näkee vaivaa, ett oon keksiny itelleni tekemistä viikolla. Nähtävyyksiä ja uusia paikkoja on nyt tullu nähtyä enemmän kuin ekan kolmen viikon aikana, tai no ei nyt ehkä ihan.


Viime viikolla nähtävyyksiin pääs tutustuu ilmaiseks perjantaina kun oli culture night, eli vähän niinku taiteiden yö suomessa. Tosin Dublinissa se kesti vaan 17-23, eli paremminkin kulttuuri-ilta. Olin ollut toisen meidän koulun suomalaisvaihtarin kanssa shoppailemassa päivällä 5-6 tuntii, joten pääsimme aloittamaan kulttuurin vasta pari tuntia tapahtuman alkamisajan jälkeen. Mut löytyipä ainakin asu Halloweeniksi Ann Summersilta ja vähän muutakin :D Kulttuurimatkaamme yritimme aloittaa vahamuseosta, mutta jono oli liian pitkä, joten lähdimme tutustumaan Dublin Castleen. Matkalla luulimme olevamme jo linnassa kun huomasimmekin olevamme kaupingin talolla, joten tuli tutustuttua siihenkin ihan vahingossa. Linna on City Hallin vieressä, joten harhautuminen väärään paikkaan oli ihan ymmärrettävää. Linnaa sai kiertää omaan tahtiinsa, joten mistään opastetusta kierroksesta ei ollut kyse. Nyt on kuitenkin linna käyty läpi, vaikka paljon enempää sen historiasta en tiedäkään. Hienoja kattokruunuja ja saleja linnassa kuitenkin oli. Luulin unohtaneeni kameran, joten kuvat on kännykästä. Kamera olis tietty kuitenkin ollu laukun pohjalla, kun ois tarpeeks jaksanu kaivaa. Naisten käsilaukut...mitä siellä ei ole, sitä et tartte :D

Tuolileikki

Tuolla vois pitää pienet kotibileet...

Kodin uus ilme, kunhan takas Suomeen pääsen

Kaikki kaverit seinällä...entisaikojen naamakirja :D

Linnan jälkeen suuntasimme Trinitylle käymään kirjastossa ihmettelemässä Book of Kellsiä. Kaikki vaan puhuu siitä kirjasta ja oppaissa lukee, että se pitää käydä katsomassa Dublinissa oloaikana, mutta meillä ei ollut harmainta hajua, mistä kirjasta on kyse. Jonotimme kuitenkin kirjastoon kiltisti muiden mukana ja saimme sisällä lukea oppaasta, että kyse on jostain vanhasta käsinkirjoitetusta ja kuvitetusta kirjasta, jossa on neljä evenkeliumia. Kirjahan on siis munkkien tekemä ja noin vuodelta 800. Eli suhteellisen hyvin on säilyny kirja reilun vuosituhannen.Kirjastolta menimme vielä science galleryyn Trinityn kampuksella, jonka jälkeen jalkamme olivat sanoa sopimustaan irti, joten raahaaduimme kotiin jo puoli yhdeltätoista. Tosin Science Galleryssä kävimme ensin vaa'alla, ja kivasti sain tietää painon nousseen pari kiloa Irkkuihin tulon jälkeen. Olihan se kyllä ihan odotettavissa, mutta silti voisi ehkä harrastaa vähän liikuntaa silloin tällöin... Miun kropassa on muuten kultaa noin 0,011284g :D Saatiin tietää siis kehonkoostumus alkuaineissa kierroksen aikana (ja siihen se vaakakin liitty...).


Sunnuntai oli ensin kirppispäivä ja sit leffailta. Ensin kerran kuukaudessa järjestettävälle kirppikselle Dublin 8:iin eli kävelyy kolmisen kilsaa ja sit leffaan Kaisan kanssa katsomaan Crazy, stupid love. Kirppikselle menin muiden koulujen vaihtareiden kanssa ja menomatkalla kastuin läpimäräksi, kun unohdin sateenvarjon kotiin. Kirppiksesta tuli mieleen Hietaniemen kirppis, eli osittain oltiin sisällä, osin ulkona. Mukaan kirppikseltä tarttui kolme kirjaa eurolla, tosin arvatenkin suomenkielisiä kirjoja ei löytyny.

Kirppiksen sisähalli

Kirppikseltä juoksin suoraan leffaan Savoyihin, jossa on Irlannin isoin kangas. Meidän leffa ei ilmeisesti ollut tässä salissa, vaikka sali oli siltikin todella iso ja eri mallinen kuin normielokuvateatteri. Sali oli siis vähän puolikaaressa ja kankaan edessä oli pieni näyttämö aivan kuin teatterissa. Lisäksi koko salia ympäröi punainen kangasverho. Samalla kuin ostimme liput leffaan, ostimme liput myös ensi sunnuntain Phamtom of the Opera-musikaaliin. Se tulee leffateatteriin suorana lähetyksenä Lontoon Albert Hallista, joten esityksen pitäisi olla ihan korkeatasoinen. Itse viime sunnuntain leffakin oli korkeatasoinen ainakin silmänilon kannalta. Ryan Gosling photoshoppattuine kroppineen oli kyllä iso ilo silmille :D Oli siis ite leffa muutenkin hyvä, hauska ja siinä oli muutakin kuin puolalastomia miehiä, mut se kroppa...käykää vaikka kattoo traileri niin ymmärrätte :D Itse asiassa olin nähny trailerin jo Suomessa kun käytiin Niinan kanssa leffassa, mut älysin sen vasta kun leffassa alko vaatteet vähetä...hyvin olin taas kiinnittäny huomion merkityksellisiin asioihin :D

Maanantaina kävin elokuvissa katsomassa Jane Eyren, joka on perinteinen englantilainen historiallinen draama. Toisin sanoen Brönte Kotiopettajattaren romaanin päähenkilöstä on tehty elokuva samaan tapaan kuin Jane Austinin kirjoista. Henkilöt ja juoni vähän vaihtuu, mutta muuten Ylpeyden ja ennakkoluulon uusintaversio. Ihan hyvä, mutta parin kuukauden päästä en varmaan edes muista nähneeni leffaa... Ja sitä paitsi katsomo The Screen -leffateatterissa on sotkuinen, vaikka kyseessä oli päivän ensimmäinen leffa! Tosin sotku kuulemma on olennainen osa irkkulaista leffateatteria...paitsi ei Savoyssa. Rakastuin taas leffateattereihin, joten pitää ehjkä alkaa käydä useammin. Onneks leffojen päivänäytökset maksaa vaan kuus euroo, joten pitää vaan jättää silloin tällöin pintti juomatta :)


Keskiviikkona eli eilen kävin eläintarhassa Kaisan ja latvialaisen Andran kanssa :) Elaintarha sijaitsee Phoenix Parkissa, mikä Euroopan suurimpia aidattuja kaupunkipuistoja. Puisto on jopa isompi kuin Central Park New Yorkissa. Eläintarha itsessään on avattu 1831 eli eläitarha on maailman kolmanneksi vanhin. Matkaa puistoon ja eläitarhaan on hostelilta nelisen kilometriä, joten päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa Luasia, mikä on periaatteessa Dublinin ja lähialueiden rautiovaunu. Luasin valinta osottautui hyväksi vaihtoehdoksi, koska eläintarha oli iso ja sen kiertämiseen meni aikaa nelisen tuntia. Kun siihen lisää vielä yli 20 astetta ja auringon, niin olimme aika poikki kaiken kiertelyn jälkeen. Päivä oli kuitenkin täydellinen ilmaltaan ja eläintarha hieno, vaikka gorillat jäi näkemättä muuttopäivän takia.

Bornean orang-utan(Borneonoranki)

Uus kaveri Amurin tiikeri :)

Ring-tailed lemur(Kissamaki)

Kirahvi savannilla

Hippopotamus(Isä-virtahepo)! :D

Äiti-hippo ja kaks viikkoinen poikanen :)

Southern white rhinoceros(etelänleveähuulisarvikuono)

White-crowned mangabey: tän kuvan ottamiseen tarvittiin muutama yritys, koska pienokaiset oli kameraa nopeampia :D

Asian elephant

Humboldt penguin(perunpingviini)

Red panda(kultapanda eli pikkupanda) noilla oli kaks poikastakin, mutta niistä nähtiin vaan vilaus

Kuten korkeasaaressa, riikinkukot vapaalla

Matkalla eläitarhaan nähtiin myös työ, johon ei ainakaan korkeanpaikankammo ole omiaan...

Ai niin ja lentolippu Suomeen on hankittu, eli paluu Suomeen tapahtuu 16.12. klo 20.10 :)

Hostellielämää

Huomenna tulee täyteen kolme viikkoa asumista Jacobs Innissä ja oon päättäny ainakin tällä hetkellä pysyä täällä aloillaan jonkun aikaa. Katotaan sitten kun hermo pettää jossain vaiheessa, ett josko vaihtais asumismuotoa. Tosin enää vajaa kolme kuukautta jäljellä kotiinpaluuseen, joten tuskin jaksan enää hirveesti katella ja stressata asumisesta. Maanantaina tulee siis neljä viikkoa täyteen Irkuissa oleskelua ja torstaina täysi kuukaus...aika on kyll menny tosi nopeesti ja ennen kun huomaankaan oon jo lentämässä takaisin koti-Suomeen. Koti-ikäväkin, josta kärsin pari viikkoa sitten, on hellittänyt mukavasti :)


Koululla ihmiset jaksaa edelleen kysyä, mites asumiskuvioille kuuluu ja oonko löytäny jo asunnon. Viime aikoina yleisin vastaus on tainnut olla ett alan olla kurkkuani täynnä tuota kysymystä ja en oo katellu huoneita yli viikkoon, joten siitä voi ehkä jotain päätellä. Ni-iin...siitä voi ehkä jotain päätellä :D Latviaisilla luokkakavereilla oli viikolla ongelmia vuokraemännän kanssa, jonka ne joutu etsimään uuden kämpän. Uus huone löyty onneks samana päivänä, kun ne potkittiin pois edellisestä, joten vaihdos oli helppo. Yks latvialainen ei kuitenkaan kunnolla mahdu uuteen majoitukseen, vaan joutuu nukkumaan sohvalla. Tyttö kysyikin sit miulta josko etsittäis yhdessä huonetta jaettavaksi. Jouduin oikeesti siis miettimään ensimmäistä kertaa mitä oikeesti haluan tehdä asumiseni kanssa. Jaetussa huoneessa asuminen voisi olla halvempaa kuin hostelliasuminen, mutta toisaalta huoneen etsintä veisi taas aikaa ja stressitaso nousisi. Lisäksi Andra on kyllä tosi mukava, mutta olemme tunteneet vasta pari viikkoa, joten pitkällä aikavälillä en tiedä mitä tapahtuisi. Toisin sanoen parin päivän mietinnän jälkeen vastasin, että jatkan asumista hostellissa ainakin vielä jonkun aikaa ja toivotin onnea huoneenmetsästykseen :)


Hostellissakin on tietty omat huonot puolensa kuten yksityisyyden puute ja unen pienet häiriöt muiden asukkien takia. Täällä ei kuitenkaan tarvitse olla huoneessa vaan yhden ihmisen kanssa, ja ei haittaa yhtään jos jonkun kanssa ei tule toimeen, suurin osa on täällä kuitenkin vain muutaman päivän. Tällä hetkellä huoneessa tosin melkein kaikki on vanhoja asukkeja, jotka on asunut huoneessa joko jo kauan tai ovat tulleet uudestaan samaan huoneeseen muutaman päivän poissaolon jälkeen. Onneksi kaikki nykyiset asukit on mukavia ja tottuneita hostelliasumiseen, joten muiden huomiointi ei ole mikään uusi asia.


Ensimmäinen hostelli Dublinissa oli siis Avalon House, jonka valitsin lähinnä sen takia, että moni muu vaihtari oli menossa sinne samoihin aikoihin. Lisäksi hinta viikolta oli vaan 89 euroa 12 hengen sekahuoneessa 111. Avalon Housessa ei ollut mitään muuta vikaa kuin kaukainen sijainti Dart-asemista, jotka ovat tärkeitä kouluun menon kannalta. Aamiainen kaikissa hostelleissa on suunnilleen sama eli muroja, paahtoleipää, voita, hilloa, maitoa ja teetä. Avalon housessa oli kuitenkin muroja kolmea eri lajia, weetabixeja ja suklaalevitettä normiaamiaistarpeiden lisäksi. Pääsin asumaan ensimmäisen kerroksen huoneeseen, joten langaton netti toimi myös huoneessa, vaikka itse suosin yleistä oleskelutilaa sähköpistokkeiden takia. Respasta sain ostettua myös adapterin 3 eurolla :) Sekahuoneessaakaan asuminen ei tuottanut ongelmia, ja välillä vaihdoin vaatteitakin huoneessa, jos en jaksanut mennä käytävän toiseen päähän yleisiin vessa- ja suihkutiloihin. Yleiset kylppärit olivat suurimmaksi osaksi siistejä ja vain kerran jouduin jonottamaan vessaan pääsyä.

Oma yläsänky huoneen parvella, alasängyssä nukkui ranskalainen mies.

Huoneen alakertaa ja portaat parvelle.

Yleiset wc-ja suihkutilat; oikealla suihkukopit, päädyssä wc:t ja vasemmalla pukukopit/lavuaarit.

Wc...jos joku ei älynny :D

 

Suihkukoppi

Jacobs Inniin minun oli alunperin tarkoitus mennä jo heti Dubliniin saavuttuani, mutta muiden suunnitellessa Avalon Housea päädyin sinne itsekin. Jacobs Inn sijaitsee kuitenkin aivan Connellyn juna-aseman vieressä, joten koulumatkat  on helppo hoitaa junalla ilman suurempia kävelyjä. Jacobs Inniä minulle oli suositellut Karo, joka viime vuonna oli Irlannissa vaihdossa, ja antoi siten hyödyllisiä vinkkejä eksyksissä olleelle alakerran naapurille :) Viikko täällä maksaa 105 euroa 10 hengen naishuoneessa 105. Täällä huoneet ovat yksikerroksisia, joten kaikki sängyt ovat samassa tasossa jonoissa seinien vierillä. Oma sänkyni oli aluksi sänky numero 9 eli yläsänky kaukaisimmassa nurkassa ikkunasta. Vinguin kuitenkin yli viikon alasänkyä, jotta saisin tavarani kätevästi sängyn alle. Vihdoin australialaisen tytön lähdettyä sain alasängyn numero 10, jossa on myös oma salainen pistorasia :) Lisäksi huoneeseen kuuluu oma Wc/kylpyhuone, joka on siisti ja melko uusi. Tosin aamuisin ja iltaisin suihkuun ja vessaan voi olla pientä jonoa, tällöin voi käydä käytävällä huoneen vastapäätä olevassa wc/kylpyhuoneessa. Käytävän kylppäriä käytän välillä myös öisin, jos haluan aiheuttaa mahdollisimman vähän ääntä. Myös Jacobsissa sain ensimmäisen kerroksen huoneen, jossa toimii vastaanotto alueen langaton netti :)


Aamiainen on perinteinen ilmainen hostelliaamiainen ja istumapaikkaa joutuu välillä etsimään kissojen ja koirien kanssa kuten Avalon Housessakin. Jacobsissa aamiaisella on normitarpeiden lisäksi erilaisia hilloja, omena-ja appelsiinimehua ja kahvia, joka ei ole pikakahvia! Ensimmäisen viikon aikana ehdin jo vähän kaivata normaalia kahvia, vaikken suuri kahvinjuoja olekaan, mutta nykyisin saan aamukahvini aina kun haluan. Tosin ei kahvi ihan yhtä hyvää ole kuin Suomessa :)

Oikealla seinustalla kolme kerrossänkyä ja vasemmalla kaksi, eli yhteensä 10 sänkyä :D

Oma nurkkani: ensin nukuin yläsängyssä, josta myöhemmin siirryin alasänkyyn. Huomaa: tavarat kerrankin siististi omalla paikallaan seinän vieressä :)

Huoneen Wc/Suihku

Eli nyt sitten asustelen hostellissa ja osoitteeni on Jacobs Inn, 21-28 Talbot Place, Dublin1, Ireland :D Voin siis vastaanottaa postia myös hostellille, kunhan lähettäjä muistaa laittaa oman nimeni ennen osoitetta. Eli paketit ja muu mukava on aina tervetullutta :D tosin siitä pitää ilmoittaa minulle ennen paketin saapumista, että osaan respasta sitä kysellä. Pohdin milloin uskallan laittaa osoitteen Irkku-koulun vaihtokoordinaattorille, joka on kysellyt osoitetta ja puhelinnumeroa. En tiedä miten koululla suhtaudutaan asumiseeni hostellissa, kun jo irkkuopiskelijoiden ilme venähtää aina kun sanon asuvani hostellissa...


Hostelliasuminen on helppoa, kunhan vain muistaa maksaa viikottain. Viime viikolla menin viikonpäivistä sekaisin, joten unohdin maksaa uuden viikon ennen seuraavan loppua, mutta siitäkin selvittiin selittämisellä ilman mitään lisävaikeuksia. Vuokrakin tuntuu paljon pienemmältä kun sen maksaa viikottain. Tosin oon harkinnut ett nyt kun oon vihdoin tehny vähän varmemman päätöksen asumisjärjestelyistä niin voisin ehkä repäistä ja maksaa jopa kaks tai kolme viikkoa kerralla :D


Niin ja joo...oon nykyisin jo sen 23 vuotta...tuntuu ihan hirmu erilaiselta kuin se 22, mikä oli ikä vielä keskiviikkona.

Glendalough ja kolme viikkoa Dublinissa täynnä

Neljäs viikko Dublinissa alkoi eilen ja ens viikon torstaina tulee kuukaus täyteen. Enää kolme kuukautta jäljellä.Suunnitelmissa on siis palata takaisin Suomeen 18. tai 19. joulukuuta. Koulu loppuu jo 16. pvä, mutta pari päivää haluan pyhittää pakkaamiselle ja kavereille täällä. Viime vuonna lumipyry oli yllättänyt Irlannin juuri ennen joulua, joten osa vaihtareista joutui viettämään joulua lentokentällä. Pitää siis varata muutama päivä aikaa ihan jo varmuuden vuoksi. Jouluna haluan olla Suomessa, vaikka mikä olisi!

Lauantaina pääsin vihdoin käymään Dublinin ulkopuolella, kun lähdimme vaihtariporukalla Glendaloughun 40 kilometrin päähän. Glendalough on laakso upeine maisemineen ja järvineen. Tosin kuuluisa paikka taitaa olla siitä, että 500-luvulla pyhä Kevin perusti sinne munkkiluostarin. Bussi Glendaloughun ja takas Dubliniin maksoi 20 euroo ja aikaa paikan kiertämiseen jäi 4 tuntia. Tosin meiltä kiertäminen vei aikaa vain 3 tuntia, jonka jälkeen menimme väsyneinä hotelliin juomaan kuka mitäkin. 

Poulanass-vesiputous

Upper Lake ja vuoret

Ei löytyny vieläkään sitä nelilehtistä...

Ensin nätti poseeraus ja sit hyökkäykseen

Pyhän Kevinin kirkko

Hautausmaa, joka on edelleen käytössä

The Round Tower

Alussa luulimme ajan loppuvan kesken, kun kiipeilimme kaikki polut vuoren rinteillä ja otimme valokuvia kaikesta mahdollisesta. Lopussa olimme jo niin väsyneitä, ettei kiipeily mutaisilla poluilla enää innostanut, joten pääsimme lepäämään hotellin kahvioon kengät mutaisina. Oli taas hyvin järkevä idea laittaa tennarit, kun lähtee luonnonpuistoon tutustumaan. Onneksi omat kenkäni eivät sentään olleet valkoiset kuten parilla muulla tytöllä. Farkutkin saivat oman osansa mudasta, mutta onneksi pesukone toimii hostellissakin.

Takaisin hostellilla olin reissun jälkeen iltakahdeksalta ja vannoin, etten lähde enää minnekään. No ehdin fb:hen ja seuraavassa hetkessä olinkin luvannut olla Lost Societyn edessä kymmeneltä tapaamassa entistä huonekaveria hostellilta. Eihän siinä mitään vaatteita vaihtamaan saati käymään suihkussa, joten lähdin sitten samoilla vaatteilla millä oli tullut rämmittyä vuorilla. Syömään sentään ehdin kun saksalaisryhmältä oli jäänyt ylimääräistä ruokaa, jota sai syödä. Ensimmäistä kertaa koko aikana Dublinissa söin salaattia ruuan kanssa ja hyvää oli...

Lost Society oli kuitenkin astetta hienompi paikka, jossa tunsimme olomme hieman vaivaantuneiksi farkuissamme. Kaikki muut naiset olivat cocktail-mekoissa ja ikää lähemmäs kolmeakymmentä. Ylpeyden aiheena pidimme jo sitä, että olimme päässeet sisään ilman kenenkään apua. Muuten meno klubilla oli vähän turhan jäykkää ja snobimaista. Taisimme olla ainoat tytöt oluttuopit kädessä :D Sinne ei siis todennäköisesti enää tieni vie, ja jos vie niin pitää ehkä mennä vaatekaupan kautta...

Muutenkin on tullut taas viime aikoina oleiltua pubeissa ja klubeissa, mutta onneks oon Irkuissa vaan vajaa neljä kuukautta niin en ehkä ihan täysin ehdi alkoholisoitua. Viikko sitten tiistaina meillä oli ensimmäiset kansainväliset pippalot D2:ssa ja ihmisiä oli yhteensä paikalla 1254. Meidän koulun vaihtaritkin oli hyvin edustettuina, mutta muuten ilta oli ihan normaali ilta baarissa tanssimassa. Välillä juhliminen on alkanut jo turruttaa. Mitä ideaa on enää juhlimisessa, kun siitä on tullut jo arkipäiväistä. Viimeisen viikon sisään olen ollut pubissa tai klubissa 5 iltana/päivänä, joten nyt on ihan hyvä viettää pari iltaa vain hostellissa.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Toissapäivänä eli sunnuntaina oli gaelilaisen jalkapallon mestaruusottelu täällä Dublinissa. Dublin oli edellisen kerran voittanut mestaruuden vuonna 1995, joten kisakuume kaupungissa oli huima. Itsekin oli pukeutunut sinisiin Dublinin joukkueen värien mukaisesti. Vastassa meillä oli Kerry länsirannikolta ja myös Kerryn kelta-vihreitä värejä näkyi katukuvassa kiitettävästi. Menimme stadionin läheisyydessä olevaan pubiin katsomaan peliä ja tunnelma oli katossa pelin alkaessa. Perussäännöt ja pelin idea olivat melko helppo oppia, joten seuraaminen oli helppoa. Peli oli todella nopeatempoista, joten pienikin huomion kiittäminen muualle tarkoitti yleensä, etten nähnyt jotain maalia. Peli oli tasaväkinen, mutta viimeisellä minuutilla Dublin sai tehtyä maalin ja peli päättyi 13-14 Dublinin juhliessa voittoa. Voiton ratketessa koko lattia tärisi kun ihmiset pomppivat. Ihmiset halailivat toisiaan välittämättä siitä tunsivatko toisensa vai eivät, ja näinpä yhden miehen myös itkevän. Ennen peliä mietin kuinka hienoa olisi nähdä mestaruusjuhlintaa ja mieleen tuli myös Suomen jääkiekon maailmanmestaruus vuosina 1995 ja 2011 :) Sama rytmi on näköjään myös Dublinilla mestaruuksien kanssa, vaikka laji on eri. Kuulin myös hauskan jutun siitä, etteivät pelaajat olleet ns. ammattilaisia, vaan heillä on normaalit päivätyöt. Toisin sanoen peliä pelataan harrastepohjalta ja ilman sen suurempaa palkkaa. Tuntuu hassulta, kun stadionille mahtuu katsojia yli 80 000 ja se oli loppuunmyyty...

Mestaruuden ratkettua tunnelmaa pubissa

Ei ihan normaali sunnuntai-ilta Dublinin keskustassa

Pubista lähdimme muiden perässä kohti keskustaa ja katsomaan mestaruusjuhlintaa. Kaduilla osa ihmistä ei tiennyt mistään mitään ja nekin, jotka tiesivät eivät paljon reagoineet kaduilla voittoon. Meidän vaihtariporukasta osa tuntui juhlivan voittoa paljon enemmän kuin itse Dublinilaiset tai ainakin me näytimme sen selvemmin. Pubit olivat kuitenkin aivan täynnä ja tunnelma katossa lauluineen. En tiedä nautinko itse niin täydestä pubista, vaikka tunnelma kieltämättä oli mahtava. Mielummin olisin ehkä kuitenkin ollut pubissa, jossa olisi pystynyt liikkumaan läikyttämättä jonkun oluttuoppia matkalla. Sain kuitenkin vihdoin otettua pubista matkamuiston, eli Guinness-tuopin :D nyt on sit Guinness-tuoppi ja Jameson-lasi matkustamassa Suomeen matkamuistoina.

Tällä viikolla keskiviikkona edessä on koululla grillijuhlat ja torstaina on Arthurin päivä eli Guinnessin juhlapäivä. Kuulemma torstaina kaupunki on ihan sekaisin ja jos haluamme sisälle klubeille on sinne mentävä jo iltakymmeneltä. Kaikkiin klubeihin itse asiassa ei edes pääse ilman lippuja, jotka ovat jo loppuunmyyty. Kiva syntymäpäivää siis vaan minulle Arthurin seurassa! Niin, torstaina tulee siis täyteen 23 pitkää vuotta...hui! Ja Froebelissä osa fukseista on 17-vuotiaita vuonna -94 syntyneitä...

Dublin illalla