Puoliväli häämöttää

Vajaa kaks kuukautta kotiin paluuseen ja melkein kaks kuukautta oleskelua Dublinissa, eli puoliväliä aletaan kolkutella. Toissa iltana yks tyttö kysyi Coppersissa muutaman pintin jälkeen, että haluaisinko jäädä pidemmäksi aikaa ja vastasin myöntävästi. Mutten tiedä onko vastaus kovin luotettava, kun kello oli kolme aamulla ja vastaaja humalassa. Nyt kun miettii vastausta kysymykseen, niin en tiedä haluaisinko olla täällä pitempään. Ajatukset on lähinnä ristiriitaiset. Suomessa on oma koti, perhe, tavarat ja ystävät, joita tietysti kaipaan. Yks päivä kävelessä kaupasta kotiin älysin, että tällä hetkellä arki pyörii kuitenkin täällä ja täällä on jo kaikki omat rutiinit muodostuneet. Tunnen oloni täällä kotoisaksi... Lisäksi täällä on muodostunut jo oma ihmisverkostonsa, jonka kanssa viihdyn ja vietän aikaa. Täällä ihmisverkosto ei ole niin vakiintunut kuin Suomessa ja tavallaan nautin siitäkin. Kaipaan Suomea, mutta kun lähden kaipaan takaisin Irlantiin. Ristiriitaista tosiaan.


Cliffs of Moherilla pääsin käymään viime viikon perjantaina huonekaveri Lauran ja Lauran Itävaltalaisen koulukaverin Johannan kanssa. Laura ja Johanna tuntee Australialaisen Brianin, jonka setä ja täti omistaa maata Cliffseiltä ja sen ympäristöstä, joten pääsimme nauttimaan vähän VIP-kohtelusta :) Kerrankin tunsin oikeita ihmisiä...Tai no tarkemminkin tunsin ihmisiä, jotka tuntee oikeita ihmisiä :D Hassua tavata ihmisiä, jotka omistaa jyrkänteen Cliffseiltä :) Tämän sukuyhteyden takia, saimme myös majoittua ilmaiseksi Atlantic view B&B:ssä, jonka Brianin setä ja täti omistavat. Meille kolmelle oli varattu takapihalla oleva vierastalo, johon kuului makuuhuone, olohuone, keittiö ja kylppäri/WC. Ihana pikkumökki autotallin yhteydessä keskellä irkkulaista maaseutua ja lehmiä :)

Lehmiä, kiviaitoja ja ruohoa, siinä irkkulainen maaseutu.

Atlantic View B&B, meidän oma talo oli talon takana :)

Joka tapauksessa matkustimme junalla Ennisiin, jossa meitä oli vastassa Brian ja Brianin äiti. Ennisissä kiersimme vähän katuja ja kävimme ruokakaupassa, ja jatkoimme matkaa Ennistimoniin pienelle pysähdykselle ihailemaan hotellia ja sieltä näkyvää maisemaa. Sieltä jatkoimme Lahinchiin seuraavalle pysähdykselle, koska meidän piti odottaa B&B:n isäntäperhettä pari tuntia. Lahinch on kuuluisa ilmeisesti golf-kentistä, surffirannasta ja sieltä alkaa myös Cliffs of Moher. En tosin ymmärrä miten joku voi pelata golfia niin kumpuilevilla kentillä... Rannassa näimme muutaman surffarin ja näkymä oli muutenkin hieno. Ainut mikä vähän häiritsi oli meren tuoksu, joka tässä tapauksessa ei ollut mielestäni raikas vaan lähinnä mädäntyneen kalan hajuinen. Lahinchissa kävimme myös juomassa päivän ensimmäisen pintin :) 

Maisemaa Ennistimonin hotellin pihalta

Löyty sieltä pihalta tosin tuollaisiakin :D

Väsyneet matkaajat Lahinchissa

Lahinchin rantaa ja kaukaisuudessa Cliffsin alku

Lahinchin jälkeen pääsimme vihdoin Cliffseille kiipeilemään portaita ja mäkiä ylös jyrkänteille. Yritimme livahtaa alueelle maksamatta, mutta emme ihan onnistuneet. Brianin sedän maiden kautta olisimme tietty päässeet ilmaiseksi, muttei lehmien seassa pellolla tarpominen juuri sillä hetkellä kiehtonut. Onneksi lippu ei kuitenkaan ollut kuin 4 euroa opiskelijalta, joten ihan vararikkoon emme joutuneet. Cliffs of Moher oli upean näköinen ilmetys ja käymisen arvoinen ehdottomasti. Kuitenkaan kovin montaa kertaa ei sen vetovoima kestä, koska periaatteessa kerralla ehtii hyvin nähdä kaiken. Ainut, mikä jäi tekemättä oli risteily jyrkänteiden alapuolella. Tosin jos lähellä joskus taas olen, voisi ne jyrkänteetkin käydä vilkaisemassa uudestaan :) Cliffsit on muuten suosittu itsemurhapaikka, tosin kerran kokelas selvisi pudotuksesta hengissä ja kuoli vasta sairaalassa. Erityisesti Brianin sedän jyrkänne on kuulemma suosittu tähän tarkoitukseen kun turhia aitoja ei ole estämässä. Ja en kiivennyt turva-aidan yli ottamaan parempia kuvia. Jump for the better picture!

Johanna, Laura ja minä

Aran Islands

O'Brienin torni

Brianin sedän cliff

Pienien päikkäreitten jälkeen illalla menimme käymään Doolinissa pubissa juomassa pari pinttia ja kuuntelemassa irkkumusiikkia. Pubissa oli ihanan kodikas tunnelma ja nähtiin vähän irkkutanssiakin spontaanisti yleisössä olleen naisen toimesta. Muiden ruoka-annokset näyttivät niin ihanilta, että sorruimme ottamaan kolmestaan jaettavaksi suklaakakkupalan...nam! Vähän myöhemmin pubiin saapui myös B&B:n isäntäperhe mukanaan 9-vuotias Brianin serkku Daniel. Daniel oli niin söpö, mutta harmi vaan sillä oli jo muutama tyttökaveri :D Olin kuulemma ensimmäinen tyttö, jonka se näki juovan olutta, oon siis outo :D Tarkoitus oli lähteä viimeistään puolilta öin, mutta tunnelma vei voiton ja nukkumaan menimme joskus yhden jälkeen. Kerrankin nukkumista ilman kaupungin melua ja nukuin kuin tukki :)


Lauantaiaamuna meitä odotti aikainen herätys, kun bussi lähti jo 8.30 viemään meitä Ennisiin ja junaan. Sitä ennen kuitenkin tietysti perinteinen aamupala, ilman valkosta ja ruskeeta puddingia. Kotitekoista leipää, pekonia, paistettua kananmunaa, makkaraa, tomaattia, teetä ja mehua...ihanaa päivittäisten hostelliaamiaisten jälkeen, ei voi muuta sanoa. Maha täynnä oli hyvä lähteä matkaan, vaikka sankka sumu hieman häiritsi bussin tähyilyä ja peitti kauniin maalaismaiseman.


Limerickissä oli junan vaihto, joten päätimme hyödyntää mahdollisuuden mennä vasta kolme tuntia myöhäisemmällä junalla Dubliniin ja kierrellä vähän Limerickissä. Limerick on Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki väkiluvultaan, jos mukaan otetaan ympäröivät kaupunkialueet. Toisin sanoen ihan pikkukylä ei ollut kyseessä, vaikkei mikään suuren suurikaan. Kaupungistä löytyi kaikki normaalit kaupat, joissa kävimme vähän ostoksilla ja katselemassa. Muuten kaupunki ei ollut mitenkään erikoinen mielestäni. Peruskaupunki, eikä mitään sen kovin erikoisempaa. Dublin vie voiton tässä mittelössä. Tosin mukana olleiden tavaroiden raahaaminen vei vähän hohtoa reissusta, samoin kuin matkaväsymys.


Takaisin Dublinissa olimme puoli kuuden aikaan ja yhdeksältä olimme taas jo menossa, kun lähdin Lauran, Johannan ja heidän koulukavereiden kanssa Coppersiin, eli klubille. Vähän kävi jalkoihin päivän kävelyt illalla, mutta kun kipua ei mieti, ei sitä tunne. Ainakaan parin pintin jälkeen enää :D Kotiin lähdin kuitenkin jo kolmen aikaan, joten ihan loppuun kunto ei kestänyt, toisin kuin keskiviikkona, jolloin löysin tieni hostellille aamuviideltä. Sunnuntain museokierrokselle omien koulukavereiden kanssa en ihan herännyt, mutta illasta olin jo valmis lähtemään Biancan luokse tekemään yhdessä ruokaa. Illan menu sisälsi täytettyjä paprikoita riisillä ja jälkkäriksi pieni pala suklaakakkua. Ja pyörien takaisin kotiin... Sunnuntailta jäi jauhelihaa yli, joten myös maanantaina oli luvassa kokkausta Biancalla, tällä kertaa spagetti bolognesea, patonkia, täytettyä paprikaa edelliseltä päivältä, porkkanoita ja pieni pala suklaakakkua. Ja pyörien takaisin kotiin... Oli ihanaa saada taas tehdä ruokaa ja syödä jotain muutakin kuin valmisruokaa :)

Flunssa on yrittänyt taas iskeä, ja tänään jouduin olemaan osallistumatta liikuntatunnille, mutta kyllä tästä vielä selvitään hengissä. Tosin polvelle teki ehkä ihan hyvää pieni lepo. Kolautin sen tiistain tankotanssissa pari kertaa tankoon, joten nyt se on hieman kipeä ja mustelmat sisä- että ulkosyrjässä. Muuten tiistain tankoilun mustelmat jäivät viime kertaista vähäisemmiksi ja ilmestyivät sen verran ylös reidessä, ettei niitä julkisesti esitellä :D Mutta pysyin ensimmäistä kertaa tangolla paikoillaan pelkkien jalkojen varassa, kädet sivuilla :D muutenkin pyörimiset onnistuivat jo vähän paremmin, vaikkei se kyllä edelleenkään mitään eleganttia osaltani ole. Sortsit pääsevät taas käyttöön ensi viikolla, koska maksoimme tällä erää kuuden viikon tunnit kerralla, jolloin saamme yhden ilmaisen kerran eli 6vkoa/50€.


Huomenna on vuorossa sitten Volbeatin keikka Academylla. Katsotaan mitä siitäkin tulee. No, lippu maksoi vaan 15 euroa, joten pitäähän se käydä katsomassa :)