The heat is on...

Flunssasena on hyvä koukuttaa itsensä Biisikärpäsen uusimpaan tuotantokauteen katsomalla kaikki esitetyt jaksot kerralla. Samoin flunssassa on hyvää aikaa suunnitella kotitalouden kandia ja muiden kouluhommien suorittamista, mutta vahingossakaan niiden tekemistä ei tietenkään aloiteta. Flunssa on hyvä tekosyy tehdä kaikkea merkityksetöntä ja viettää koko päivä sängyn pohjalla katsellen sarjoja ja leffoja koneelta. No jos totta puhutaan niin mielummin olisin silti ilman flunssaa ja nukkuisin yöni ilman että herään välillä siihen, että tärisen kylmyydestä ja välillä siihen, että hikoilen kuin pikkupossu kuumuudesta. Kuumeen lisäksi tietysti vierailulle tuli myös yskä ja nuha, mutta yskä sentään ilmeisesti älyää olla melko hiljaa öisin, joten ihan kaikkien huoneessa ei tarvitse valvoa öitään. Mahdollisia tartutettavia huoneessa on kuitenkin täydet yhdeksän, joten onnee vaan niille :D Hengissä aattelin kuitenkin tästäkin selvitä. Huominen tankoilu jää kuitenkin väliin :( Tosin vasen sääri on vähän vihoitellu tankoilun johdosta, eikä esim. yhdellä jalalla hyppiminen onnistu, joten tauko voi tehdä hyvää...


Meillä alkoi perjantaina viikon loma tai viralliselta nimeltään study week. Siinä mielessä hyvään aikaan tulin kipeäksi. Lisäksi junat eivät kulje tällä hetkellä kouluun, joten eipä tarvitse busseilla leikkiä loman takia. Viime maanantaina täällä satoi siis päivän aikana koko kuukauden sademäärää vastaava määrä, joten Dublinissa ja muualla itärannikkolla tulvi ihan kunnolla. Dubliniin julistettiin tulvan johdosta hätätila ja ihmisiä kuoli kaksi. Suomenkin uutisissa oli kuulemma ollut pieni juttu tulvista. Itse kastuin matkalla kotiin koulusta, mutta muuten sadetta ja tulvaa en hirveästi huomannut. Hostelli oli tosin hyvin suosittu illanviettopaikka, kun kukaan ei halunnut lähteä sateeseen ulos. Tulva aiheutti kuitenkin vahinkoja muualla:vettä nousi talojen sisällä, autoja jäi veden alle pihoilla ja maanalaisissa autotalleissa, siltoja romahti, junia peruttiin, teitä jouduttiin sulkemaan... Tulva ei siis omaan elämääni hirveästi vaikuttanut vasta kuin viime perjantaista lähtien kun juna lopetti kulkemisen koululle. Tulva oli siis kaatanut pari puuta erään dart-aseman läheisyydestä rantatörmältä. Puut oli kiilautuneet junasillan alle ja nostaneet veden pintaa entisestään. Muutama päivä tulvan jälkeen sukeltajat kävivät tarkastamassa sillan rakenteita ja huomasivat maan vioittuneen sillan tukirakenteiden lähellä. Tietenkään junat ei voi kulkea sillan yli kun sitä korjataan, joten nyt ollaan ilman junaa noin kaks viikkoa ja kouluun mennään tarvittaessa bussilla.


Koulussa alkaa study weekin lisäksi nyt muutenkin helpompi jakso, kun kolmen vuosikurssin opiskelijat lähtee opetusharjoitteluun ja näin heidän kurssinsa ovat tauolla. Koulua on marraskuun ajan vain yhteensä seitsemän tuntia viikossa tiistaista torstaihin. Silloin on siis ehkä aikaa tehdä ne miljoona ja kaks tehtävää, joita oon keränny kursseilta. Otin arviointitehtävän yhdeksältä kurssilta, joten yhteensä pitää kirjoittaa tutkimusesseitä ja normiesseitä reilun kymmenen tuhannen sanan edestä... Siinä sitä tekemistä riittää. Mut jos nuo saan tehtyä, opintopisteitä pitäis tulla 24. Pitää vaan toivoo, ettei hirveesti pienene määrä Suomessa.

Viime lauantaina oltiin siis katsomassa Volbeatia Academylla. Keikkapaikka oli aika pieni ja minulle siitä tuli mieleen ruotsinlaiva :D Keikka ei ollut myöskään loppuunmyyty, joten tilaa oli hyvin katsella keikkaa. Alussa olimme vähän taaempana, mutta siirryimme keikan alussa lähemmäs lavaa, joten olimme suurimmaksi osaksi neljännessä tai viidennessä rivissä :) Keikkapaikan pienuuden vuoksi bändin edessä ollut turva-alue ei myöskään ollut suuri, joten olimme bändistä vain parin-kolmen metrin päässä :) Mikään maailman suurin Volbeatin fani en siis ollut ennen keikkaa, mutta keikka oli aivan mahtava! Bändi otti kontaktia yleisöön ja toiseksi viimeisen biisin ajaksi muutama henkilö yleisöstä pääsi lavalle bändin seuraksi. Eli nykyisin olen ehkä sit pieni Volbeat-fani :)

Minä, Kaisa, hollantilainen keikkakaveri, Britta ja Bianca

Tänään on muuten Halloween!!! Täällä vähän isompi juhla kuin Suomessa muttei kuitenkaan vedä vertoja amerikkalaisille. Itse en ole juhlakunnossa, mutta ihan ilman halloweenbileitä ei miunkaan tarvinnut olla, koska torstaina oli Halloween Ball koulun puolesta. Seilorimekko pääsi vihdoin siis ulos tuulettumaan! Ja mahtui vielä päällekin, vaikka ostosta on jo kuukausi :) Lyhyttä ja tiukkaa, kuten irkkutyyli vaatii...tosin irkuilla tuskin ois ollu sukkahousuja alla :D Ja tietty sekoitettuna suomalaiseen sinivalkoiseen väritykseen. Ja voin kertoo ett joka ainoo muhkura ja makkara näky sen kankaan alta :D Mitä muutakaan voi odottaa mekolta, joka on ostettu Ann Summersilta...Kuvia voin laittaa jahka joskus julkaisukelpoisia saan. Mekko pääsi toisiinkin bileisiin eilen, kun Laura lainasi sitä omiin pippaloihinsa.

Lauantaina ennen flunssan pahempaa iskemistä varattiin vihdoin Kaisan kanssa Lontoo-Pariisi excursio. Eli ke 16.11 koulun jälkeen lähtee lento Lontooseen, jossa ollaan pinkissä tyttöjen hostelli-dormissa kolme yötä ennen kun siirrymme Eurostar-junalla Englannin kanaalin ali Pariisiin. Pariisissa siirrymme tyttömäisestä pinkistä suoraan hippiajankaudelle ja Woodstockiin. Pariisissa varasimme kahden hengen huoneen, joten pääsen vihdoin kolmeksi yöksi pois dormista :) Pariisissakin vietämme kolme yötä ja tiistaina 22.11 tulemme takaisin Dubliniin aamupäivällä ja siitä melko suoraan takaisin koulun penkille klo 16.00. Toisin sanoen melkein viikko reissaamista luvassa, lähtö suoraan koulun penkiltä ja paluu suoraan koulun penkille. Yhteensä matkat ja hostellit tulivat maksamaan noin 300 euroa, eli ei kovin paljon verrattuna Suomen lentohintoihin. Vielä halvemmalla olisimme päässeet, jos olisimme menneet Lontoo-Pariisi välin myös lentämällä, mutta halusimme kokeilla kanaalin alitusta junalla, jos ei muuta niin ollaan yhtä kokemusta rikkaampi :)


Perjantaina flunssa saa luvan olla poissa, onhan nyt kuumetta ollut kuitenkin jo kolme päivää. Perjantaina lähtee siis bussi kohti länttä ja Kerryä! Irlantilaisen kulttuurin viikonloppu kouluporukalla on luvassa ja taas pääsen kokeilemaan yhtä hostellia :D En tiedä kovin paljon mitä viikonlopulta odottaa, mutta ainakin perjantaina on kuulemma luvassa naamiaiset, joten ilmeisesti pitäisi taas hankkia uusi asu... Jotenkin viikonlopusta tulee mieleen talvipäivät, joten ehkä osaan sittenkin mitä odottaa. Ainut mitä kaipaan mukaan on HAALARIT! Luulen, että haalarit olisivat melko täydellinen asustus myös tähän viikonloppuun. Mutta miten ihminen kestää kaksi TP-viikonloppua reilussa kolmessa kuukaudessa...? Normaalisti TP:stä toipuminen kestää vuoden tai ainakin kesään ja nyt pitäisi jaksaa kaksi kertaa lukuvuodessa... Mutta pakko mikä pakko kun TP-pipokin on jo hankittu :D Tosin pipo voi joutua myös muuhun käyttöön, on se niin söpö :)


Vielä muutama kuva menneiltä synttäreiltä, nyt kun nekin vihdoin sain Biancalta kanasalaatti-kokkausiltana.

Toinen päivänsankari

Masentunut päivänsankari

Muiden tuopit vielä koskemattomia, mutta itse oon ollu kärsimätön

Pintin ollessa lopuillaan löytyy jo vähän hymyä

Ja sitten äitille vielä kuva kotikadusta yöllä. Tai no kotikatu on tuon kadun sivukatu, mutta sivukatua joudun kulkemaan vain 20 metriä. Joka tapauksessa katu on iso, hyvin valaistu ja melko hiljainen yöllä, eli ihan turvallista on tulla yöllä kotiin. Ja sitä paitsi samassa talossa hostellin kanssa sijaitsee Garda- eli poliisiasema :)

 Nyt päikkäreille, kuume tekee ilmeisesti taas tuloaan...

Puoliväli häämöttää

Vajaa kaks kuukautta kotiin paluuseen ja melkein kaks kuukautta oleskelua Dublinissa, eli puoliväliä aletaan kolkutella. Toissa iltana yks tyttö kysyi Coppersissa muutaman pintin jälkeen, että haluaisinko jäädä pidemmäksi aikaa ja vastasin myöntävästi. Mutten tiedä onko vastaus kovin luotettava, kun kello oli kolme aamulla ja vastaaja humalassa. Nyt kun miettii vastausta kysymykseen, niin en tiedä haluaisinko olla täällä pitempään. Ajatukset on lähinnä ristiriitaiset. Suomessa on oma koti, perhe, tavarat ja ystävät, joita tietysti kaipaan. Yks päivä kävelessä kaupasta kotiin älysin, että tällä hetkellä arki pyörii kuitenkin täällä ja täällä on jo kaikki omat rutiinit muodostuneet. Tunnen oloni täällä kotoisaksi... Lisäksi täällä on muodostunut jo oma ihmisverkostonsa, jonka kanssa viihdyn ja vietän aikaa. Täällä ihmisverkosto ei ole niin vakiintunut kuin Suomessa ja tavallaan nautin siitäkin. Kaipaan Suomea, mutta kun lähden kaipaan takaisin Irlantiin. Ristiriitaista tosiaan.


Cliffs of Moherilla pääsin käymään viime viikon perjantaina huonekaveri Lauran ja Lauran Itävaltalaisen koulukaverin Johannan kanssa. Laura ja Johanna tuntee Australialaisen Brianin, jonka setä ja täti omistaa maata Cliffseiltä ja sen ympäristöstä, joten pääsimme nauttimaan vähän VIP-kohtelusta :) Kerrankin tunsin oikeita ihmisiä...Tai no tarkemminkin tunsin ihmisiä, jotka tuntee oikeita ihmisiä :D Hassua tavata ihmisiä, jotka omistaa jyrkänteen Cliffseiltä :) Tämän sukuyhteyden takia, saimme myös majoittua ilmaiseksi Atlantic view B&B:ssä, jonka Brianin setä ja täti omistavat. Meille kolmelle oli varattu takapihalla oleva vierastalo, johon kuului makuuhuone, olohuone, keittiö ja kylppäri/WC. Ihana pikkumökki autotallin yhteydessä keskellä irkkulaista maaseutua ja lehmiä :)

Lehmiä, kiviaitoja ja ruohoa, siinä irkkulainen maaseutu.

Atlantic View B&B, meidän oma talo oli talon takana :)

Joka tapauksessa matkustimme junalla Ennisiin, jossa meitä oli vastassa Brian ja Brianin äiti. Ennisissä kiersimme vähän katuja ja kävimme ruokakaupassa, ja jatkoimme matkaa Ennistimoniin pienelle pysähdykselle ihailemaan hotellia ja sieltä näkyvää maisemaa. Sieltä jatkoimme Lahinchiin seuraavalle pysähdykselle, koska meidän piti odottaa B&B:n isäntäperhettä pari tuntia. Lahinch on kuuluisa ilmeisesti golf-kentistä, surffirannasta ja sieltä alkaa myös Cliffs of Moher. En tosin ymmärrä miten joku voi pelata golfia niin kumpuilevilla kentillä... Rannassa näimme muutaman surffarin ja näkymä oli muutenkin hieno. Ainut mikä vähän häiritsi oli meren tuoksu, joka tässä tapauksessa ei ollut mielestäni raikas vaan lähinnä mädäntyneen kalan hajuinen. Lahinchissa kävimme myös juomassa päivän ensimmäisen pintin :) 

Maisemaa Ennistimonin hotellin pihalta

Löyty sieltä pihalta tosin tuollaisiakin :D

Väsyneet matkaajat Lahinchissa

Lahinchin rantaa ja kaukaisuudessa Cliffsin alku

Lahinchin jälkeen pääsimme vihdoin Cliffseille kiipeilemään portaita ja mäkiä ylös jyrkänteille. Yritimme livahtaa alueelle maksamatta, mutta emme ihan onnistuneet. Brianin sedän maiden kautta olisimme tietty päässeet ilmaiseksi, muttei lehmien seassa pellolla tarpominen juuri sillä hetkellä kiehtonut. Onneksi lippu ei kuitenkaan ollut kuin 4 euroa opiskelijalta, joten ihan vararikkoon emme joutuneet. Cliffs of Moher oli upean näköinen ilmetys ja käymisen arvoinen ehdottomasti. Kuitenkaan kovin montaa kertaa ei sen vetovoima kestä, koska periaatteessa kerralla ehtii hyvin nähdä kaiken. Ainut, mikä jäi tekemättä oli risteily jyrkänteiden alapuolella. Tosin jos lähellä joskus taas olen, voisi ne jyrkänteetkin käydä vilkaisemassa uudestaan :) Cliffsit on muuten suosittu itsemurhapaikka, tosin kerran kokelas selvisi pudotuksesta hengissä ja kuoli vasta sairaalassa. Erityisesti Brianin sedän jyrkänne on kuulemma suosittu tähän tarkoitukseen kun turhia aitoja ei ole estämässä. Ja en kiivennyt turva-aidan yli ottamaan parempia kuvia. Jump for the better picture!

Johanna, Laura ja minä

Aran Islands

O'Brienin torni

Brianin sedän cliff

Pienien päikkäreitten jälkeen illalla menimme käymään Doolinissa pubissa juomassa pari pinttia ja kuuntelemassa irkkumusiikkia. Pubissa oli ihanan kodikas tunnelma ja nähtiin vähän irkkutanssiakin spontaanisti yleisössä olleen naisen toimesta. Muiden ruoka-annokset näyttivät niin ihanilta, että sorruimme ottamaan kolmestaan jaettavaksi suklaakakkupalan...nam! Vähän myöhemmin pubiin saapui myös B&B:n isäntäperhe mukanaan 9-vuotias Brianin serkku Daniel. Daniel oli niin söpö, mutta harmi vaan sillä oli jo muutama tyttökaveri :D Olin kuulemma ensimmäinen tyttö, jonka se näki juovan olutta, oon siis outo :D Tarkoitus oli lähteä viimeistään puolilta öin, mutta tunnelma vei voiton ja nukkumaan menimme joskus yhden jälkeen. Kerrankin nukkumista ilman kaupungin melua ja nukuin kuin tukki :)


Lauantaiaamuna meitä odotti aikainen herätys, kun bussi lähti jo 8.30 viemään meitä Ennisiin ja junaan. Sitä ennen kuitenkin tietysti perinteinen aamupala, ilman valkosta ja ruskeeta puddingia. Kotitekoista leipää, pekonia, paistettua kananmunaa, makkaraa, tomaattia, teetä ja mehua...ihanaa päivittäisten hostelliaamiaisten jälkeen, ei voi muuta sanoa. Maha täynnä oli hyvä lähteä matkaan, vaikka sankka sumu hieman häiritsi bussin tähyilyä ja peitti kauniin maalaismaiseman.


Limerickissä oli junan vaihto, joten päätimme hyödyntää mahdollisuuden mennä vasta kolme tuntia myöhäisemmällä junalla Dubliniin ja kierrellä vähän Limerickissä. Limerick on Irlannin kolmanneksi suurin kaupunki väkiluvultaan, jos mukaan otetaan ympäröivät kaupunkialueet. Toisin sanoen ihan pikkukylä ei ollut kyseessä, vaikkei mikään suuren suurikaan. Kaupungistä löytyi kaikki normaalit kaupat, joissa kävimme vähän ostoksilla ja katselemassa. Muuten kaupunki ei ollut mitenkään erikoinen mielestäni. Peruskaupunki, eikä mitään sen kovin erikoisempaa. Dublin vie voiton tässä mittelössä. Tosin mukana olleiden tavaroiden raahaaminen vei vähän hohtoa reissusta, samoin kuin matkaväsymys.


Takaisin Dublinissa olimme puoli kuuden aikaan ja yhdeksältä olimme taas jo menossa, kun lähdin Lauran, Johannan ja heidän koulukavereiden kanssa Coppersiin, eli klubille. Vähän kävi jalkoihin päivän kävelyt illalla, mutta kun kipua ei mieti, ei sitä tunne. Ainakaan parin pintin jälkeen enää :D Kotiin lähdin kuitenkin jo kolmen aikaan, joten ihan loppuun kunto ei kestänyt, toisin kuin keskiviikkona, jolloin löysin tieni hostellille aamuviideltä. Sunnuntain museokierrokselle omien koulukavereiden kanssa en ihan herännyt, mutta illasta olin jo valmis lähtemään Biancan luokse tekemään yhdessä ruokaa. Illan menu sisälsi täytettyjä paprikoita riisillä ja jälkkäriksi pieni pala suklaakakkua. Ja pyörien takaisin kotiin... Sunnuntailta jäi jauhelihaa yli, joten myös maanantaina oli luvassa kokkausta Biancalla, tällä kertaa spagetti bolognesea, patonkia, täytettyä paprikaa edelliseltä päivältä, porkkanoita ja pieni pala suklaakakkua. Ja pyörien takaisin kotiin... Oli ihanaa saada taas tehdä ruokaa ja syödä jotain muutakin kuin valmisruokaa :)

Flunssa on yrittänyt taas iskeä, ja tänään jouduin olemaan osallistumatta liikuntatunnille, mutta kyllä tästä vielä selvitään hengissä. Tosin polvelle teki ehkä ihan hyvää pieni lepo. Kolautin sen tiistain tankotanssissa pari kertaa tankoon, joten nyt se on hieman kipeä ja mustelmat sisä- että ulkosyrjässä. Muuten tiistain tankoilun mustelmat jäivät viime kertaista vähäisemmiksi ja ilmestyivät sen verran ylös reidessä, ettei niitä julkisesti esitellä :D Mutta pysyin ensimmäistä kertaa tangolla paikoillaan pelkkien jalkojen varassa, kädet sivuilla :D muutenkin pyörimiset onnistuivat jo vähän paremmin, vaikkei se kyllä edelleenkään mitään eleganttia osaltani ole. Sortsit pääsevät taas käyttöön ensi viikolla, koska maksoimme tällä erää kuuden viikon tunnit kerralla, jolloin saamme yhden ilmaisen kerran eli 6vkoa/50€.


Huomenna on vuorossa sitten Volbeatin keikka Academylla. Katsotaan mitä siitäkin tulee. No, lippu maksoi vaan 15 euroa, joten pitäähän se käydä katsomassa :)

Froebel College of Education

Ehkä se ois hyvä aika esitellä myös koulua, jossa vielä pari kuukautta kulutan penkkejä. Eli koulun nimi on Froebel College of Education ja nimi arvatenkin viittaa Friedrich Fröbeliin, jonka mukaan myös eräs suomalainen kuuluisa bändi on nimensä saanut...sutsi satsi satsaa, sutsi satsaa...Saksalainen Fröbel oli siis päiväkodin kehittäjiä ja muutenkin toi uutta näkökulmaa lapsen kehityksen tukemiseen. Fröbelin mielestä lapsi tuli pitää toiminnan keskiössä ja opetuksessa painottaa leikinomaisuutta, vuorovaikutusta ja aktiivisuutta. Fukseja koulussa aloitti 67, joten nopeasti laskien opiskelijoita on muutama sata yhteensä mukaan luettuna jatko-opiskelijat.

Päärakennuksen julkisivu, ja huomatkaa AURINKO!

Kakkosrakennus ja koulun yhteydessä oleva yläkoulu vasemmalla

Kakkosrakennuksen aula, huomaa risti...

Ja tällainen löytyy sit joka huoneesta.

Koulu on kuitenkin kirkollisella maalla(Dominican Order), ja osittain toimintaakin pyörittää ilmeisesti dominikaanit. Risti löytyy siis jokaisesta luokasta, ja se oli aluksi pieni ihmetyksen aihe. Uskontokunnan rahoitus ei ole mitenkään ihmeellistä Irlannin koulumaailmassa, koska esimerkiksi alakouluista yli 90% on katolilaisia kouluja ja sijaitsevat katolisen kirkon maalla. Uskonnottomia kouluja Irlannissa ei ole.Tästä syystä myös irlantilaiselta opettajalta kysytään hyvin todennäköisesti työhaastattelussa uskonnosta ja uskosta. Työhaastattelijoiden joukossa on myös usein pappi tai vastaava kirkon nimittämä henkilö.


Vaihtareita meidän koulussa on yhteensä 18, tosin yhden unkarilaisen tytön olen nähnyt vain kerran ja silloinkin takaapäin, joten voi olla että nykyinen lukumäärä on 17. Vaihtareista lähes puolet on saksalaisia(8), joiden itsensä mielestä heitä on liikaa. Kuulemma saksaa voi puhua Saksassakin. Toiseksi eniten on espanjalaisia(4) ja latvialaiset tulevat heti perässä kolmella tytöllä. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä tulemme suomalaiset kahden hengen delegaatiolla. Unkarilainen tyttö tuskin on enää vaihtarina, vaikka ilmeisesti Dublinissa vielä on ainakin facebook-kuvien perusteella. Erasmukset on otettu koululla hyvin vastaan ja myös me pääsemme esittelemään omia maitamme ja kulttuuriamme irkkulaisille. Espanjalais-latvialainen lounas oli vuorossa tänään, ja suomalais-saksalainen iltama on luvassa joulukuun alkupuolella todennäköisesti 7.päivä. Tänään siis herkuteltiin muun muassa chorizolla, paellalla, tapaksilla ja latvialaisilla jälkkäreillä.

Common room valmistelujen alussa

Päivän kokkeja; vasemmalla latvialaiset, oikealla espanjalaisia

Loppusilausta vaille valmis lounastarjoilu

Latvialainen jälkkäri

Oppitunnit alkavat aikaisintaan klo 9.00 ja tunnit ovat 50 minuutisia, joten Suomen 90 min tunteihin tottuneena tunnit tuntuvat aina loppuvan kesken. Takaisin totuttautuminen pitkiin tunteihin keväällä voi puolestaan viedä pienen hetken. Päivän ensimmäinen tunti loppuu siis 9.50, jota seuraa 10 min tauko ennen seuraavaa tuntia. Toisen tunnin jälkeen on pieni tauko(small break) klo10.50-11.20, jonka aikana on välillä tapaamisia ja kokouksia. Siitä tunnit jatkuvat taas normaaliin malliin lounaaseen asti joka on klo 13.10-14.00 ja torstaisin 13.10-14.30. Lounastauot on siis ainakin kohdillaan, vaikka täälläkin jonossa seisotaan osa tauosta. Lounaan jälkeen on mukava mennä nukkumaan seuraaville tunneille, jotka jatkuvat klo 16.50 asti. Tosin itse otin pari kurssia neljännen vuoden kursseista, jotka jatkuvat tiistaisin kuuteen ja torstaisin puoli seitsemään illalla. Irlantilaisilla koulua on suurimmaksi osaksi 9.00-väh.15.50, mutta meillä vaihtareilla päivien pituus vaihtelee ja odottelua tuntien välille jää paljon. Tietysti olisin voinut järjestää lukujärjestyksen järkevämminkin vähemmillä tauoilla, mutta silloin olisi pitänyt jättää joitain kursseja pois tai ottaa jotain lisää.


Kursseja haalin itselleni 11, joista kahdeksasta teen myös arviointitehtävän ja näin saan arvostelun ja opintopisteet. Kolmella kurssilla olen ihan vain oman mielenkiinnon vuoksi ja vapaa-aikaani kuluttamassa. Seuraavassa listaa kursseista, joilla kertaan lähinnä vanhaa ja silloin tällöin opin jotain uutta:
-Philosophy of Education(Opetuksen filosofia)
-Educational Psychology(Opetuspsykologia)
-Sosiology(Sosiologia)
-Drama(Draamaqueen...)
-PE,Physical Education(Liikunta)
-Maths Methods(Matikan didaktiikka)
-Positive Approaches to Childhood Aggression(Lapsuusiän aggressioiden kohtaaminen ja käsittely)
-Research Methods(Tutkielmaopintoja kera ihmisten, jotka ei oo ikinä tehny tutkielmaa...mites se tutkielma taas tehtiinkään)


Sit ne kolme kurssia, joilla käyn vain huvin vuoksi:
-Child Psychology(Kehityspsykologiaa)
-RE, Religious Education(Uskonto)
-Professional Development(Rakas ammatillinen kasvu/kehitys♥...tällä kertaa ykkösten kanssa, eli oon ehkä vähän vanha ryhmään viidennen vuoden opiskelijana...)


Opettajat on pääsääntöisesti erittäin hyviä ja innostavia, eikä kielimuurikaan ole korkea. Olen puhunut irlantilaisten kanssa, joiden aksentti on hyvin vahva, mutta onneksi opettajat eivät kuulu tähän kastiin. Tosin välillä opettajat unohtavat erasmusten olemassaolon ja vaihtavat puhekieltä iirin ja englannin välillä luennoilla vähän väliä. Lisäksi ammattikieli jossain määrin ja paikallissanasto tuottaa välillä ongelmia. Onneksi aina saa kysyä ja keskeyttää. Luennoitsijat eivät ole siis mitään vaikeastilähestyttäviä, vaan he rohkaisevat kysymään ja kyseenalaistamaan. Jollakin tavalla opettaja-opiskelija -suhteesta tulee mieleen kotikampus opettajineen :) Opettajissa on tietenkin eroja, mutta kaikki ovat ottaneet meidät lämpimästi vastaan ja ovat kiinnostuneita myös meidän mielipiteistä ja kokemuksista. Luennoilla saa onneksi myös nauraa välillä, varsinkin sosiologia on kiva piristys maanantai-iltapäiviin, kun ilmeet erasmuksilla vaihtelee hämmennyksestä kauhun kautta nauruun :D

Meilläpä onkin uuni, jossa on savupiippu! :D

Kunnon ruokaa, kiitos!

Ruokavalio täällä on koostunut lähinnä patongista, kolmioleivistä, hampurilaisaterioista, paahtoleivästä, pastasta ja subeista sekä tietty oluesta ja siidereistä. Toisin sanoen hiilihydraatit on ollut ainakin kohdillaan ja ruokavalio on ollu karppaajan painajainen. Suurin syy tähän taitaa olla yksinkertaisesti laiskuus ja helppous. Leivän tekeminen hostellilla on suhteellisen helppoa, kun taas gourmet-illanen on melko haastavaa hostellin keittiön tarjoamilla välineillä. Lisäksi tuo hiilariruokavalio on helppo toteuttaa myös kaupungilla ollessa Subwaylla tai Tescon kolmioleivillä :)

Hedelmiä ja vihanneksia oon kiltisti yrittänyt muistaa ostaa, mut lähinnä ostaminen on painottunut tomaatteihin ja banaaneihin, koska ne on halvimpia. Lisäks oon tietty jatkanu porkkanainnostustani valmiiks kuorituilla ja leikatuilla porkkanatikuilla. Mut ei oo vissiin kovin iso ihme ett ilmeisesti on tullu painoo pari kiloo lisää ainakin sen science galleryn vaa'an mukaan.

Mut siis luulen, etten haluu nähdä vaaleeta leipää tai patonkeja vähään aikaan kunhan takaisin kotiin pääsen. Tässä hieman listaa ruoista, mitä haluun kunhan Suomeen pääsen. Ihan vaan pienenä vinkkinä äitille :D
-Karjalanpaistia
-Lohta
-Salaattia, salaattia, salaattia!
-Hedelmiä
-Makaronilaatikkoa
-Kaalilaatikkoa
-Pihviä
-Pizzaa
-Karjalanpiirakoita!
-Turkinpippureita
-Fazerin karkkeja ja suklaata
-Kovia karkkeja
-Kahvia
-Ruisleipää!
-Sipsejä pelkällä suolalla
-Vähärasvaisia mikropoppareita
-Rasvatonta maitoa
-Lihakeittoa
-Perunaa kaikissa muodoissa
-Omenaporetta
-Muumi-limpparii
-Kaurapuuroa
-Marjoja
-....

Vähän sain tänään helpotusta ruokaikävääni, kun kävin ikeassa shoppailemassa Swedish food marketilla. Eilen kun kävin ikean nettisivuilla, meinas itku tulla kun huomasin ruokaosaston herkut. Kaikkien mielestä näkkäriä ei ehkä lasketa herkuksi, mutta kuukauden vaalea leipä -dieetin jälkeen ruisnäkkäri maistuu taivaalliselta♥ Ruokapuolelta tarttui mukaan siis kaks pakettia ruisnäkkäriä ja yks monivilja, kuningatarhilloa, pelkällä suolalla maustettuja sipsejä ja pipareita. Vähän aikaa harkitsin myös korvapuustien ja mustikkapiirakan ostamista, mutta ne jäi ainakin vielä kauppaan. Lisäksi ravintolassa söin lihapullia ranskiksilla ja puolukkahillolla, salaattia ja kahvin kanssa korvapuustin...että oli hyvää! Ja kaikkineen ruoka jälkkäreineen maksoi vaan 5,40€ :) pitää ehkä käydä tekee kuukausittain reissu ikeaan, jo vaikka vaan ruoan ja ruokatäydennysten takia, vaikka bussimatka kestää 45 min suuntaansa ja maksaa 2,30€.

Ikeasta tarttui mukaan myös uusi tyyny hostelliin, tai no tarkemmin toinen tyyny sänkyyn. Hostellin tyyny on hieman ohuemman puoleinen, joten uusi tyyny tekee nukkumisesta ja löhöilystä entistä mukavampaa. Enkä ostanut edes halvinta 1,59€ maksavaa tyynyä vaan maksoin kiltisti 6,99€ hieman paksummasta tyynystä. Täällä tyynyt on muuten kokoa 50x80cm myös ikeassa, vaikka luulin löytäväni vihdoin Suomen ja Ruotsin tyynykokoa. Tyynyliinoiksi valitsin vihreät jo sisustuksen takia, mutta myös siksi ettei siivoojat vahingossa luule tyynyä hostellin tyynyksi. Lisämaustetta sisustukseen tuo myös pari raidallista boxia järjestystä ylläpitämässä. Oon siis alkanu sisustaa omaa kahden neliön lukaaliani :D

Eilen älysin, että suomalainen merimieskirkko on Lontoossa ja kävin katsomassa sen nettisivuja. Marraskuussa on siis tarkoitus lähteä Lontooseen nähtävyyksiä ja musikaaleja katsomaan ainakin Kaisan kanssa. Merimieskirkosta löytyy ainakin sauna ja Suomi-kauppa, joten Lontoon reissuun toivottavasti sisältyy musikaalien lisäksi myös saunomista, ruisleipää ja salmiakkia :) Marraskuussa on tarkoitus lähteä myös Pariisiin viettämään pitkää viikonloppua ja koulureissulle länsirannikolle Kerryyn irkkukulttuurin viikonloppuun.


Lontoon musikaaleista saatiin vähän esimakua viikko sitten sunnuntaina kun kävimme Kaisan kanssa katsomassa elokuvateatterissa Phantom of the Operan livenä Lontoon Roayl Albert Hallista. Oopperan kummituksen ensi-illasta on aikaa 25 vuotta, joten Albert Hallissa oli viikonlopun ajan erikoisesityksiä, joista viimeinen sunnuntai-illan esitys näytettiin suorana myös elokuvateattereihin ympäri maailman. Musikaali oli aivan upea ja välillä jähmettyi vaan katsomaan ja kuuntelemaan. Lopussa kumarrusten jälkeen Andrew Lloyd Webber tuli vielä pitämään puhetta ja alkuperäistä esiintyjä- ja tekijäkaartia tuli lavalle. Alkuperäisesittäjät Sarah Brightman mukaan luettuna esittivät vielä pari laulua, kunnes mahtava ilta viimein päättyi. Ei voi muuta sanoa kuin upeaa. Voi kun olisi ollut paikan päällä Lontoossa...

Pääsin vihdoin aloittamaan tankotanssikurssin parin viikon viivästyksen jälkeen. Ensimmäinen yritys oli siis päivää ennen synttäreitä, mutta paikka ja osallistujien paljous oli pettymys, joten lähdimme jo ennen tunnin alkua.Ensimmäinen paikka olisi ollut koulun lähellä, mutta osallistujia oli tankojen määrään verrattuna aivan liikaa ja paikka oli muutenkin kylmä, pieni ja epäsiisti pubin yläkerta. Löysimme toisen paikan ja kurssin vähän kauempaa Braysta, jonne matkaa keskustasta junalla on reilu puoli tuntia. Brayssa paikka on siisti ja muutenkin toiminta vaikuttaa ammattimaiselta. Viime tiistaina kurssin ekalla tunnilla osallistujia oli minun ja Kaisan lisäksi vain yksi, joten kaikki saivat oman tangon ja tunti oli melkein yksityisopetusta, koska opettajia oli kaksi. Hiki virtasi jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja jos joku väittää, ettei tankotanssi ole rankkaa niin tervemenoa vaan kokeilemaan. Kaiken pyörimisen ja kiipeämisen ohessa mustelmia tuli jalkoihin ja vähän pintaihoa lähti molemmista jalkapöydistä, mutta hauskaa oli :) Seuraavina päivinä ei ollut ihan yhtä hauskaa, kun reisissä olevat mustelmat haittasivat vähän istumista ja erittäin kipeät lihakset haittasivat muuta elämää. Tunnin hinta on kuitenkin vain 10€ tai 50€/6krt, joten ensi viikolla uudestaan pyörimään vähän lisää :) On muuten ihanaa järkyttää välillä muita vaihtareita, erityisesti saksalaisia, kertomalla tankotanssista tai Halloween-asuistamme :D Niiden mielestä me suomalaiset ollaan vissiin vähän pervoja tai vähintään hulluja, kun ei oteta kaikkea niin vakavasti ja osataan pitää hauskaa hieman omalla kustannuksellakin...Hyvää Suomi-kuvaa levittämässä maailmalla! :D


Kamerahan katosi Oktoberfestin tiimellyksessä reilu viikko sitten, joten tällä hetkellä mennään kännykän kameralla ja kivojen ihmisten lähettämillä kuvilla. Jos jollakin ylimääräinen vanha digikamera pöytälaatikosta löytyy, eikä sitä tartte pariin kuukauteen ja haluu sen miulle ihan välttämättä lähettää, niin voi tietty ilmoittaa :D Joulun jälkeen oli siis aikeissa ostaa muutenkin uusi kamera, joten hirveesti kameran katoaminen ei harmita. Täältä en vaan uutta viitti hankkia takuun takia. Tulis kallis takuuhuolto, jos Irlantiin pitää lentää tuomaan kameraa.


Lopuksi vielä kuva viime sunnuntain National Museum of Ireland visiitiltä, jolla pääsin leikkimään toisen maailman sodan sotilasta :D