Eilen tapahtui saapuminen Irlantiin hyvin väsyneenä ja hämmentyneenä. Sunnuntai eli viimeinen päivä Suomessa alkoi kivasti hieman heikossa kunnossa läksiäisten ja kolmen tunnin yöunien jäljiltä...kyllä, oli järkevää pitää läksiäiset viimeisenä iltana. Pääsin Niinan kyydillä Mikkeliin, josta matka jatkui Helsinkiin VR:n ihanan langattoman verkon viihdyttämänä(=fb on kiva kaveri). Illan vietin Espoossa serkun hellässä huomassa, jossa sain myös huomata lempparikenkien olevan rikki. Joten vaikka kuvittelin ottavani mukaan kolmet kengät, Irlantiin asti kenkiä pääsi vain kaksi paria. Ryhmätaksit oli täynnä, joten yö meni lentokentän penkillä taas fb:n ja koneen viihdyttämänä. Tosin tuli siinä penkillä puolisen tuntii nukutuukin.
Lennot ja vaihto meni rattoisasti, tosin Oslossa meinasi tulla kiire seuraavalle lennolle pitkän passintarkastusjonon takia. Onneksi siitäkin selvittiin vain pienellä jännityksellä :) Oslossa törmäsin myös toiseen suomalaiseen vaihtariin, tosin Suvi ei jää Dubliniin vaan on matkalla länsirannikolle ens viikolla. Päätettiin kuitenkin yhdessä etsiä tiemme Dublinin keskustaan bussilla ja bussimatkalla saimme huomata kuinka ystävällisiä irlantilaiset on. Kuski kertoi vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja kertoi millä pysäkillä jäädä pois :) Myös matkustajina olleet kaksi naista olivat hyvin kiinnostuneita meistä ja juttelivat alkumatkasta kaikkee kivaa.
Hostelli Avalon House on vähän vanha ja nuhjuinen mut menettelee varmaan tän ekan viikon, jollen löydä muuta asuinpaikkaa aiemmin. 12 hengen sekadormikin oli viime yönä yllättävän hiljainen, vaikka ite tosin olin niin väsyny, ettei pommikaan ois herättäny. Oon vielä niin luottavainen ihmisiin(laiska), etten jaksanu edes viedä laukkua lukkojen taakse. Tosin lompakko, kännykkä, kannettava ja muu tärkee kulkee mukana laukussa koko ajan. Kämpän etsintä alkaa todennäköisesti vasta torstaina, kun kaupunkiin saapuu unkarilainen tyttö, jonka kanssa ollaan mietitty kämpän jakamista tai ainakin etsintää yhdessä.
Tässä kahden päivän aikana on siis hyvin päässy tutustumaan Dubliniin, joka on tarkoittanu myös eksymistä aina silloin tällöin.
 |
| Grafton street sadekuuron ensi hetkillä |
|
 |
| Tietä ylittäessä on tärkeää osata katsoa oikeaan suuntaan... |
|
Liikennekulttuuri on myös tullut tutuksi, kun oon nähny jo muutaman läheltä piti-tilanteen. Kävelijöille on siis kolmivaloiset liikennevalot aivan kuten autoille, mutta kaikki värit merkkaa samaa - kävele. Itekin oon alkanu noudattaa samaa periaatetta, mut vähän varovaisemmin. Myöskään autot ei aina välitä valoista hirveesti, vaikka paremmin kuin kävelijät, joten välillä mieleen tulee lähinnä Italia kaikkine autoineen.
Tänään sain hankittua irlantilaisen kännykkäliittymän, joka piti vielä valita kolmen eri operaattorin väliltä. Tescon löysin vahingossa ja se oli samalla eka kauppa, missä electron ei toiminu. Onneks oli mukana myös mastercard, vaikka pin-koodi oli pienen mietinnän takana. Lisäks pääsin tutustumaan apteekkiin, kun heräsin aamulla kurkku kipeenä ja olo muutenkin heikkona. Strepsilsejä ja panadolia naamaan ni eiköhän se siitä. Nyt ei oo aikaa sairastaa! Huomenna pitäis mennä ekaa kertaa Temple Bariin ja tutustumaan yhteen ranskalaiseen tyttöön. Ensimmäinen Guinness odottaa :) Lappeenrannassahan sitä kerran jo yritin tilata, mut baarimikko suositteli ekaa maistamista vasta irkuissa. Jos Guinness ei uppoo niin onneks aina on viski...
Kuvia en jaksanu ladata enempää ainakaan vielä... Mut ehkä se ei oo elintärkeetä :)
