Erasmus-raportti
Lähdin vaihtoon opintojeni viidennen vuoden syksyllä, kun olin saanut jo valmiiksi kandidaatin tutkintoni. Mietin vaihtoon lähtemistä jo ensimmäisenä vuotena yliopistossa, jolloin kävin ensimmäisen infotilaisuuden vaihto-opiskelusta. Ensimmäisen vuoden jälkeen vaihdoin koulutusohjelmaa ja vaihto-opiskelu unohtui kurssien sitoessa Suomeen. Lopulta ajattelin olevani jo liian pitkällä opinnoissani vaihdon kannalta. Neljäntenä vuonna HOPS-opintojeni yhteyteen kuului vaihtoinfoon osallistuminen, jossa mielenkiinto heräsi taas uudelleen, ja infon jälkeen kävin kysymässä onko vaihtoon vielä mahdollista lähteä niin myöhäisessä vaiheessa opintoja. Kun vaihdolle ei ollut mitään esteitä ja motivaatio koulunkäyntiin oli hyvää vauhtia huononemassa, seuraava vaihe oli vaihtomahdollisuuksien tarkempi tutkiminen ja hakupapereiden täyttäminen.
Tutkin itse internetistä vaihtoehtoja, ja kävin pari kertaa juttelemassa kampuksen yhteyshenkilön kanssa siitä, mikä olisi järkevin vaihtopaikka. Halusin vaihtoon vain syyslukukaudeksi, joten Eurooppa tuntui parhaalta ja helpoimmalta vaihtoehdolta. Kielitaitoni rajoittuvat ruotsiin ja englantiin ja halusin maahan, jossa ymmärrän mitä ympärillä puhutaan, joten iso osa Eurooppaa karsiutui jo siinä vaiheessa. Olen ollut jo harjoittelemassa ruotsia yhden kesän Ruotsissa töissä ja nyt halusin parantaa englannin taitojani joko Iso-Britanniassa tai Irlannissa. Erasmus tuntui kätevimmältä vaihto-ohjelmalta kannaltani ja Froebel Dublinissa on aiemmin ottanut onnistuneesti vastaan luokanopettajaopiskelijoita, joten hakukohde oli selvillä melko nopeasti. Hakupaperit täytin jo helmikuun alussa viikko infon jälkeen, mutta halusin kuitenkin miettiä kuun loppuun ennen kuin palautin ne liitteineen koululle. Sen jälkeen alkoi odotus hyväksymisestä kotiyliopiston vaihto-ohjelmaan, jonka jälkeen pääsin täyttämään kohdeyliopiston hakupapereita ja valitsemaan kursseja lyhyiden kuvauksien perusteella. Papereiden kanssa ei ollut suurempia ongelmia, mutta Irlannin päässä oli jotain pientä sekaannusta papereiden kanssa, koska samasta yliopistosta oli kaksi hakijaa. Tässä vaiheessa sain ensimmäistä kertaa tietää, että kouluun on ilmeisesti tulossa joku toinenkin suomalainen vaihtoon.
Hyväksymisilmoitus tuli kesän alussa, tosin olin aloittanut vaihtojärjestelyt jo aiemmin keväällä. Kävin vaihto-orientaatiossa, mutta suurin osa asioista oli melko tuttuja, koska olin aiemminkin asunut ulkomailla kesän. Enemmän olisin halunnut tietoa opintopisteiden vastaavuudesta, eli mitä aiemmin on käynyt ulkomailla opintopisteille kun niitä on sovitettu Suomessa järjestelmään. Ennen kesälomaa kävin keskusteluja opettajien kanssa syksyn opinnoista Suomessa ja miten saisin ne järjestymään. Tämän lisäksi halusin saada kandidaatin tutkintoni valmiiksi ennen vaihtoa, joten senkin suhteen oli vielä tehtävää. Tiesin joutuvani poistamaan jossain vaiheessa viisaudenhampaani, joten poistin ne kaikki keväällä, jottei vaihdon aikana tulisi ainakaan niiden kanssa ongelmia.
Kesän alussa sain hyväksymissähköpostin ja sain oikeasti aloitettua vaihdon järjestelyjä hakemalla apurahaa ja kelalta opintotukea. Asuntoasiani Suomessa sain hoidettua erittäin hyvin, kun kaverini asui vuokra-asunnossani syksyn ajan huonekalujeni keskellä. Vakuutusta kävin kysymässä eri yhtiöistä, joista valitsin lopulta halvimman. Ennen vakuutuksen ostamista tosin piti päättää minä päivänä lähtee Suomesta, jotta sai oikein mitoitetun vakuutuksen. Lentolipun ostamista viivyttelin vähän aikaa, koska sen ostaminen tuntui niin konkreettiselta, mutta sain senkin ostettua internetistä melko halvalla reilu kuukausi ennen lähtöä. Samalla varasin hostellin ensimmäisten päivien ajaksi, koska päätin etsiä asunnon vasta paikan päällä. Kaverini oli tullut ennen kesää vaihdosta Irlannin toiselta puolelta ja hänen kanssaan kävin kesän aikana muutaman kerran juttelemassa Irlannista ja vaihdosta. YTHS:llä kävin kesän lopussa uusimassa reseptejäni, jotta sain tarvittavat lääkkeet mukaan matkaan ja varasin hammastarkastuksen. Kävin pankissa puhumassa neuvojan kanssa ja varmuuden vuoksi päätin hankkia luottokortin, nostin kaiken opintolainan ja tein äidilleni valtakirjan pankkiasioiden hoitoon. Viimeisten viikkojen aikana ostin matkalaukut ja vaa’an laukkujen punnitsemiseen, hoidin muuttoilmoitukset postiin ja maistraattiin ja järjestelin muuttoa ja läksiäisiäni. Viimeisenä viikonloppuna oikeasti päivissä ei ollut tarpeeksi tunteja.
Asuntojärjestelyt hoidin hieman normaalista poiketen vaihdon aikana, koska yliopistolla ei ollut omaa asuntolaa. Lensin Irlantiin muutama päivä ennen koulun alkua ja olin varannut ensimmäiseksi viikoksi hostellin, jossa asuessa etsin asuntoa. Monella muullakin vaihtarilla oli sama suunnitelma, joten asunnoista sai välillä oikeasti kilpailla. Ensimmäisen viikon lopulla vaihdoin toiseen hostelliin, joka oli lähempänä juna-asemaa ja jatkoin etsintöjäni. Froebel sijaitsee 8 kilometrin päässä keskustasta Blackrockin kaupunginosassa, jonne pääsee kätevimmin DART-lähijunalla noin 20 minuutissa. Itse halusin kuitenkin asua keskustassa vapaa-ajan viettomahdollisuuksien takia. Lähes kaikki muutkin meidän koulun vaihto-opiskelijat olivat tehneet saman päätöksen asua keskustassa, vaikka irlantilaiset opiskelijat asuivat koulun lähellä.
Ensimmäisen parin viikon ajan jaksoin etsiä asuntoja ahkerasti ja kävin katsomassa monia huoneita. Iso osa halusi pitempiaikaisia vuokralaisia ja vuokrataso Dublinissa on erittäin korkea. Lisäksi päätöksiä pitää tehdä periaatteessa heti kun käy katsomassa asuntoa muuten sen menettää toiselle. Asunnon etsintä toi lisästressiä koulun ohella, joten pikkuhiljaa se jäi ja päätin tyytyväisenä jäädä asumaan kymmenen hengen naishuoneeseen hostelliin. Kanssani samassa huoneessa vakituisesti asui myös uusiseelantilainen nainen, joka oli asunut hostellissa jo kolme kuukautta, ja toiseen kouluun tullut suomalainen vaihtari asui siellä kaksi kuukautta ennen asunnon löytymistä. Hostellissa asuminen ei ollut sen kalliimpaa kuin huoneen vuokraaminen ja samalla sain tavata ihmisiä kaikista maanosista, joten se sopi minulle oikein hyvin. Itse asuin hostellissa reilu kaksi ja puoli kuukautta, kunnes meidän koulun saksalaisen vaihtarin kanssa samasta asunnosta vapautui huone, johon pääsin muuttamaan viimeisiksi viikoiksi.
Froebel College of Education on katolinen koulu, mutta huoneiden seinällä olevien krusifiksien lisäksi se ei muuten koulun arjessa paljon näy. Vaihto-opiskelijoita syyslukukaudella oli yhteensä 18 (8 saksalaista, 4 espanjalaista, 3 latvialaista, 2 suomalaista ja 1 unkarilainen). Ensimmäisenä orientaatiopäivänä normaalit kurssit eivät olleet vielä alkaneet, joten koulu oli vielä tyhjänä opiskelijoista. Opiskelijakorttiin otettiin valokuva ensimmäisenä, jonka jälkeen saimme listauksen kursseista joihin mahdumme aiemmin keväällä tehtyjen valintojen perusteella. Minulla kursseja oli tässä vaiheessa vain kuusi, joten tarvitsin lisää kursseja kelan tukien takia. Muiden maiden vaihtareilla ei ollut yhtä isot vaatimukset opintopisteiden suhteen, joten me suomalaiset olimme vähän eri asemassa muiden kanssa. Onneksi meillä ei ollut mitään kurssia, joka oli pakollinen, vaan saimme ottaa kursseja oman mielenkiinnon mukaan. Tosin kurssivalintoja rajoitti paljon kurssien osallistujamäärät ja jotkin kurssit olivat täynnä jo irlantilaisia opiskelijoita, joten vaihtareita ei mahtunut mukaan yhtään. Tämän jälkeen opiskelijat esittelivät meille koulua ja pääsimme tietokoneille luomaan omat tunnukset. Saimme kysyä itseämme kiinnostavia kysymyksiä ja varsinkin opiskelijat osasivat kertoa kuinka käytännössä koulunkäynti toimii.
Ensimmäisellä viikolla saimme käydä kokeilemassa tunteja ja vasta myöhemmin päätimme lopulliset kurssivalinnat. Omat suunnitelmani vaihtuivat täysin alkuperäisestä learning agreementista, enkä itse asiassa edes enää Irlannissa muistanut mitä olin valinnut alun perin. Kävin kursseja kaikilta vuosiluokilta 1-4 ja muun muassa monialaisten kursseja kuten liikuntaa, uskontoa, draamaa ja matematiikkaa ja lisäksi kasvatustieteistä sosiologiaa, psykologiaa ja filosofiaa. Opetus oli melko samantyyppistä kuin mihin olin Suomessa tottunut, tosin oppitunnit kestivät 50 minuuttia ja tunnit olivat yksittäistunteja. Opettajat olivat taitavia ja he ottivat hyvin huomioon meidät vaihto-opiskelijat. Osasin mielestäni englantia melko hyvin jo ennen vaihtoa joten kieliongelmia en kokenut. Myös opettajat pyysivät meitä kysymään rohkeasti luennoilla, jos emme jotain ymmärtäneet. Luentojen ja harjoitustuntien lisäksi tein jokaiselle kurssille, josta halusin arvioinnin ja opintopisteet, jonkin tehtävän eli esseen tai oppimispäiväkirjan. Itse jätin näiden tekemisen viimeisille viikoille, joten silloin sain oikeasti tehdä koulutehtäviä aamusta iltaan. Suosittelisin tekemään siis tehtävät ajoissa, koska ne vaativat aikaa ja vaivaa. Itse olen niin pitkällä opinnoissa, että olin käynyt suurimman osan kursseista jo Suomessa, joten Suomen opintoni eivät edistyneet vaihdon aikana tai sen ansiosta lähes lainkaan, mutta tiesin sen jo ennen vaihtoa.
Vapaa-aikaani vietin lähinnä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, koska meillä elämäntilanne oli samanlainen eikä meillä ollut muita sidoksia kuten perhettä tai töitä, jotka olisivat vieneet aikaa. Vietin aikaa sekä meidän koulun vaihtareiden kanssa että muiden koulujen vaihtareiden kanssa, joihin olin tutustunut facebookissa. Facebook osoittautui erittäin hyväksi tavaksi sopia tapaamisia ja tutustua ihmisiin, jotka olivat samassa tilanteessa. Suurimman osan ajastani käytin kuitenkin oman koulun vaihtareiden kanssa joko juhlien tai muuten pitäen hauskaa. Erityisen hyvin tulin toimeen saksalaisten ja toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Rahaa meni normaalia enemmän, koska juhlin viikossa sen mitä normaalisti kuukaudessa ja kävin enemmän kodin ulkopuolella esimerkiksi syömässä tai elokuvissa. Sosiaalinen elämäni oli Irlannissa paljon normaalia aktiivisempi. Dublinissa on paljon nähtävää ja aina halutessaan on jotain tekemistä. Irlannista on myös paljon halvempi matkustaa muihin maihin lentäen, mitä kannattaa hyödyntää.
Irlanti on monella tapaa samanlainen kuin Suomi, joten kulttuurishokkia en kokenut. Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja avoimempia kuin suomalaiset. Silti kärsin parin ensimmäisen viikon jälkeen pienen koti-ikävän, joka meni kuitenkin ohi nopeasti ilman kummempia toimenpiteitä. Irlanti alkoi nopeasti tuntua kotoisalta ja arkielämä pyöri Dublinissa. Loppuajasta alkoikin jännitys Suomeen palaamisesta ja olisin halunnut jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Ainut ongelma Dublinissa oli allergiani, jonka takia aivastelin paljon ja olin normaalia enemmän kipeänä. Irlannissa harrastetaan kokolattiamattoja, rakennustekniikka ei ole Suomen tasoista ja ilmansaasteita on Dublinissa enemmän kuin mihin olen tottunut, joten allergialääkkeitä kului. Päättelimme äitini kanssa, että olin allerginen Dublinille. Onneksi allergia ei haitannut elämää, jos sen ei antanut häiritä.
En tiennyt tarkkaan mitä odottaa vaihdolta, joten mietin lähinnä, että reilut kolme kuukautta kestää mitä vain. Vaihto ylitti odotukseni reilusti, ja voin rehellisesti sanoa vaihdon olleen elämäni parhaat kolme ja puoli kuukautta. Oli ihana tutustua uusiin ihmisiin, joita aion tavata vielä myöhemminkin, ja samalla oppia uusia asioita ammatillisesti. Välillä on hyvä nähdä toinen tapa tehdä asioita, jotta osaa paremmin arvioida omaa maansa tapaa. Huomasinkin välillä jonkun asian olevan paremmin siellä kuin Suomessa, mutta kokonaisuudessaan opin arvostaan enemmän Suomea ja tunsin siellä olevani enemmän suomalainen kuin Suomessa. Opin myös itsestäni uusia asioita ja ihmettelen, jos joku ei vaihto-opiskelun aikana muutu ihmisenä mitenkään.
